Kaksi viikkoa sitten keskiviikkona sunni-islamisti Hajat Tahrir al-Sham (HTS) laukaisi pohjimmiltaan tyhjästä vyöryn, joka johti Syyrian hallituksen joukkojen täydelliseen romahtamiseen viime viikonloppuna. Maa ei kuitenkaan voi hengittää helpotuksesta: kolmen suuremman ja usean pienemmän miliisin lisäksi Venäjä, Iran, Israel, Turkki ja Yhdysvallat yrittävät saada niille parhaat paikat, ja tämä aiheuttaa paljon lisää ongelmia.
Hän on poissa, mutta kuka korvaa hänet?
Tällä hetkellä se näyttää paljon siltä HTS:n takana oleva Syyrian Pelastushallitus (SSG) ottaa vallan Damaskoksessa Abu Mohammed al-Julanin johdolla. Organisaatio, jota ei voida syyttää maltillisuudesta sisällissodan aikaisempina vuosina hyökkäyksen alkamisen jälkeen kaksi viikkoa sitten yritti luoda itsestään paljon maallisempaa kuvaa: lausunnoissa he takasivat Aleppon kristittyjen ja kurdiväestön turvallisuuden, mutta he yrittivät myös voittaa maan shiia-vähemmistölahkot, alaviitit, jotka olivat edellisen hallituksen tukikohta, ja druusit, jotka ylläpitävät myrskyisä suhde islamiin.
Syyrian pääministerin asunnon ulkopuolella kuvattu video näyttää kapinallisjoukot saattamassa Mohamad Al Jalalia tapaamiseen johtajiensa kanssa Four Seasons -hotellissa.
– (kansallinen)
On sinänsä erittäin kyseenalaista, onko tällainen inklusiivisuus kestävää HTS:n puolelta. Toisaalta uskonnollisten vähemmistöjen hyväksyminen on looginen askel organisaation puolelta
aiempien sisällissodasta saatujen kokemusten perusteella HTS on lievästi sanottuna altis uskontoon perustuvalle väkivallalle.
Toistaiseksi tällaisista välähdyksistä on kuitenkin raportoitu vain vähän: HTS julkaisi useita videoita, joissa kristityt kävelivät rauhanomaisesti Aleppon torille vallankaappauksen jälkeen, sillä Reuters kertoi myös, että alaviitit olivat yllättyneitä militanttien hillittömyydestä, julkisista teloituksista on jo tullut esille videoita maan eteläosassa. maassa ja Alepposta on myös tallenteita HTS-militanteista sieppaamassa kurdeja naisia.
SSG:n viime viikolla antaman ilmoituksen mukaan siirtymähallitus kestää 18 kuukauttajonka jälkeen maassa järjestetään vaalit. Samalla on kyseenalaista, järjestettäisiinkö HTS:n valtaansa vahvistaessaan todella vapaat vaalit ja pystyykö se ylipäätään vahvistamaan valtaa, sillä haastajia riittää.
Miliisit joka kylässä
Syyrian sisällissota on myös erittäin monimutkainen konflikti, koska hallitusvoimien lisäksi siihen osallistuu myös kymmeniä pieniä ja suuria miliisejä. Mukana on hallitusta kannattavia kurdeja, oppositiokurdeja, druuseja, maltillisempia ja vähemmän maltillisia arabeja, turkkilaisia, ja militantteja on runsaasti maan ulkopuolelta: Libanonin Hizbollahin tai Irakin PMU:n lisäksi myös Pakistanin uiguurit ja afganistanilaiset militantit ovat mukana konfliktissa.
Tilannetta mutkistaa entisestään se, että nämä ryhmittymät pystyvät yhtä lailla muodostamaan liittoutumia kuin järjestämään verisiä yhteenottoja.
Luotetaan nyt yksinkertaisuuden vuoksi suurempiin miliiseihin, joita on moniaHTS:n lisäksi on varmasti kaksi, käytännössä kolme, jotka yrittävät irrottaa itselleen maan suurimman siivun.
KARTTAPÄIVITYS: 12.8.2024 alkaen Syyria on ilmainen!Ei enää ”kapinallisia”, ”lojalisteja” tai ”federalisteja”, tässä päivityksessä on vain ”Syyrian joukot”.
– Thomas (pakettiauto)
Maan pohjoisosissa Syyrian kansallisarmeija (SNA) on läsnä. SNA on Turkin tukema organisaatio se on paljon integroituneempi Turkin asevoimiin kuin HTS, joka kuuluu paljon ”suvaitsevampaan” kategoriaan. Aleppon hyökkäyksen kaksi miliisiä suorittivat yhdessä, mutta sisällissodan aikaisemmissa vaiheissa he törmäsivät säännöllisesti keskenään, joten suhde ei ole ollenkaan pilvetön. Kaiken tämän lisäksi SNA näyttää pystyneen saamaan paljon vähemmän aluetta Syyriassa kuin HTS.
Tämän valossa emme olisi lainkaan yllättyneitä, jos näiden kahden organisaation välille syntyisi pienempiä tai suurempia yhteenottoja tulevina viikkoina.
Sitten on pääosin kurdikieli SDF. SDF hallitsee kaikkia Eufratin itäpuolella olevia alueita ja tiettyjä osia joen länsirannalla, vaikka täällä yhteenotot SNA:n ja Turkin asevoimien kanssa jatkuvat (Heidät on luultavasti työnnetty pois Manbijin kaupungista tähän mennessä). SDF nauttii Yhdysvaltojen tukea, ja sen pääprofiili ei ole eri Syyrian kapinallisryhmittymät, vaan taistelu alueella edelleen läsnä olevaa Islamilaista valtiota vastaan.
Ja neljännelle Myös vapaa Syyrian armeija (FSA) liittyi taisteluihin viikonloppunaainakin teoriassa. Teoriassa, koska maallisempi FSA on virunut kuolleessa tilassa noin kymmenen vuotta, monet muut pienemmät miliisit ovat jo yrittäneet elvyttää hänen nimeään. FSA vartioi teoriassa Irakin naapurimaan eteläisiä alueita.
Lisäksi maassa toimii tietysti monia pienempiä miliisejä, mmja nämä ryhmät yrittävät varmasti asettaa itsensä mahdollisimman edulliseen asemaanjoko poliittisin tai aseellisin keinoin.
Kansainvälinen kavalkadi
Tilanteen mutkistamiseksi on todettava, että Syyria on myös tärkeä maaperä monille suurvalloille: Venäjä ja Iran tukivat hallituksen joukkoja, Yhdysvallat tuki SDF:ää ja joitain eteläisiä miliisejä, Turkki tuki HTS:ää ja SNA:ta, Israel. ja se yrittää laajentaa vaikutusvaltaansa Golanin kukkuloille.
Venäjälle Syyrian menetys on melko epämiellyttävä kehityskulku. Vaikka Moskova väittää, että se on päässyt kapinallisten kanssa sopimukseen Tartusin laivastotukikohdan ja Jablan sotilaslentokentän jättämisestä ennalleen, käytännössä on paljon todennäköisempää, että kaksi keskeistä tukikohtaa putoavat Kremlin käsistä viikkojen kuluessa. Tämä on Venäjälle ongelmallista kahdesta syystä. Toisaalta tämän kanssa he menettävät kaikki tukikohtansa Välimerelle päin (Turkkilaiset eivät päästä sotalaivoja ulos Mustaltamereltä Venäjän ja Ukrainan sodan vuoksi), toisaalta Afrikassa toimivien venäläisten joukkojen ja Venäjän tukemien hallitusten toimittaminen sotamateriaalilla tulee olemaan huomattavasti vaikeampaa.
Venäjän armeija vetäytyy Sarrinin lentotukikohdasta Ayn al-Arabin alueella Pohjois-Syyriassa
— NEXTA (@nexta_tv)
Iran menetti paljon enemmän syrjäyttäessään Assadin. Teheranin välitysimperiumi on pohjimmiltaan hyökkäyksen kohteena kaikista suunnista: Hamas Gazassa on raunioina, Hizbollah on kärsinyt vakavia tappioita Libanonissa ja Syyriassa, ja nyt sen läsnäolo Syyriassa kyseenalaistetaan. Damaskoksen menetys voi myös olla vakava päänsärky persialaisille, koska Libanonin Hizbollahille toimitettiin sotamateriaalia juuri tämän maan kautta. Asetoimitukset eivät luultavasti muuttuneet mahdottomaksi, mutta ne vaikeutuivat huomattavasti.
Israel ja Yhdysvallat joutuivat mielenkiintoiseen tilanteeseen Assadin kukistumisen jälkeen. Jerusalemin näkökulmasta tässä konfliktissa ”jokainen isku meni oikeaan paikkaan”, koska myös Iran, Hizbollah ja juutalaisvaltiolle vihamieliset Syyrian hallituksen joukot putosivat. Emme kuitenkaan uskalla väittää, että tällä hetkellä Golanin kukkuloiden toisella puolella omistavilla miliiseillä on liian hyvät suhteet Israeliin. Netanyahu eteni myös nopeasti: viikonloppuna IDF:n sotilaat alkoivat työntää vuoden 1974 tulitaukosopimuksen rajoja ja soluttautua tasangon Syyrian puolelle sekä ilmavoimien lentokoneita. he jatkuvasti pommittavat hylättyjä asevarastojaNäin estetään miliisit pääsemästä raskaita aseita vastaan.
Washingtonin tapauksessa tilanne on mielenkiintoinen vaalien takia. Presidentti Bidenillä on yli kuukausi aikaa selvittää tilanne parhaan kykynsä mukaan. Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump on toistuvasti ilmoittanut vetävänsä amerikkalaiset sotilaat maasta (vaikka Trumpin tapauksessa et koskaan tiedä, tekeekö hän todella mitä sanoo). Biden keskittyy luultavasti nyt kahteen asiaan: yrittää tehdä mahdollisimman paljon vahinkoa Islamilaiselle valtiolle ja luultavasti yrittää pakottaa jonkinlaiseen tulitaukoon turkkilaisten ja SDF:n välille. Jälkimmäinen ajatus on kuitenkin ongelmallinen, koska
Ankaran silmät pistelyt Syyrian kurdit paljon enemmän kuin islamistit (hyvä osa turkkilaisten tukemista miliisiläisistä on muutenkin jo käynyt ISIS:ssä).
Toistaiseksi Erdogan näyttää pelanneen korttinsa hyvin: se antoi vakavan iskun alueen kilpailijoilleen Iranille ja Venäjälle, ja lisäksi suuri osa maan pohjoisista alueista on sen tukemien militanttien hallinnassa. se voi antaa Turkin asevoimille melko paljon toimintavapautta, jos ne päättävät hyökätä SDF:ää vastaan. Tällä hetkellä toinen muuttoliikekriisi näyttää olevan vältettävissä: nopean taistelun ja maltillisen ryöstelyn ja väkivallan seurauksena yhä useammat syyrialaiset pakolaiset alkoivat vuotaa takaisin koteihinsaja yksi Turkin päätavoitteista on sijoittaa maahan noin 3,6 miljoonaa syyrialaista pakolaista mahdollisimman pian.
Tilanne Türkiyen ja Syyrian rajalla. Suuri määrä syyrialaisia pakolaisia, jotka Assadin hallinto ajoi kodeistaan, palaa maihinsa.
– Clash (raportti)
Suurin riski Ankaralle on nyt, jos ensimmäinen rauhanomainen siirtymävaihe muuttuu uudeksi sisällissodaksi, koska tämä laukaisi uuden pakolaisaallon maahan.
Painajainen palaa
Täydellisen kaaoksen leviäminen Syyriassa on myös erittäin vaarallinen vaihtoehto, koska Tällaiset olosuhteet tarjoavat aina ihanteellisen kasvualustan radikalisoitumiselle, tässä tapauksessa Islamilaisen valtion elpymiselle. Se osa ISIS-militanteista, jotka eivät sisällissodan aikaisemmissa vaiheissa soluttautuneet muihin miliiseihin, hallitsee nyt pieniä alueita maan keskiosassa, näitä alueita vastaan Yhdysvaltain ilmavoimat ovat tehneet useita hyökkäyksiä viimeisen puolentoista viikon aikana. , sekä virallisesti SDF:n hän pitää islamisteja päävastustajanaan.
Riippumatta on olemassa hyvin todellinen vaara, että nopean vallankaappauksen jälkeen lukemattomat aseelliset ryhmät hyppäävät jälleen toistensa kurkkuunja tässä tapauksessa meidän ei tarvitse kohdata vain uusi pakolaiskriisi ja jatkuva sisällissota, vaan myös XXI. myös 1900-luvun pelätyimmän terroristijärjestön heräämisen myötä.
Kansikuvan luotto: Abdulfettah Huseyin/Anadolu Getty Imagesin kautta. Kansikuva on kuvitus, jossa Syyrian kapinalliset poseeraavat ammutun Sztrela-10-ilmapuolustusjärjestelmän kanssa joulukuun ensimmäisenä päivänä.