Suomalaiset ostavat sitä joukoittain. Heillä ei ole aavistustakaan mitä he syövät

Lohi on yksi suomalaisten suosikkikaloista. Ainakin ne joilla on varaa. Ne, joilla ei ole varaa, eivät menetä paljon. Pöydillemme päätyvä lohi kasvatetaan myrkylliseen keittoon.

Suomalainen keittiö on lihaa, mutta se sisältää myös kalaa. Onneksi ajat, jolloin pakastepangasius hallitsi vesiviljelymenua, ovat takana. Suomalaiset ovat yhä halukkaampia syömään meri- ja valtamerikaloja, mukaan lukien ”yksinomaisempia” lajeja, kuten turskaa ja lohta. Erityisesti jälkimmäistä pidetään maassamme ylellisyyden henkäyksenä ja se korvaa usein kotitekoisen karpin juhlapöydissä.

Lohenkasvatus on yksi maailman suurimmista kalastusaloista. Neljä maata ovat tycoons: Norja, Chile, Skotlanti ja Kanada – tässä järjestyksessä. Rankingin johtaja vastaa peräti 53 prosentista. tämän kalan tuotantoa. Chile on toisella sijalla – 27 %.

YK:n raportin mukaan Yhdysvallat Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan maailman lohetuotannon arvo vuonna 2020 oli 27,6 miljardia dollaria. Tämä on yli 10 miljardia zlotya enemmän kuin Kansainvälisen lohentuottajien liiton (IFSA) vuoden 2018 raportissa arvioitu summa (15,4 miljardia dollaria). Jälkimmäinen tutkimus osoittaa, että nyt yli puolet ”meren tuotteista” on peräisin vesiviljelystä. Suosituin tuote viljellyllä ruokalistalla on lohi.

Lohikauppa kukoistaa. Pandemiaan ja talouskriisiin liittyviä tilapäisiä tekijöitä lukuun ottamatta se ei kohtaa tiellään suuria esteitä. Valitettavasti se tuottaa valtavan liikevaihdon lisäksi kuluttajille valtavia ekologisia vahinkoja ja terveysvaikutuksia, joita on vaikea arvioida.

Karmeat tosiasiat lohenviljelyn olosuhteista ovat olleet kuluttajien tietoisia useiden vuosien ajan. Tästä huolimatta useimmat meistä uskovat edelleen, että ”norjalainen herkku” on täysin eri sarjan tuote kuin vietnamilainen pangasius. Hieman paremmin perehtyneet kalakaupan asiakkaat välttelevät ”norjalaislohiksi” kutsuttuja tavaroita ja tavoittelevat ”skotlantilaista” tai ”atlantinlohia”. Valitettavasti kaksi viimeistä varianttia eivät ole terveellisempi vaihtoehto ensimmäiselle mainituista tuotteista.

Atlantin lohi on yksinkertaisesti eniten viljelty lohilaji (muita nimiä ovat tavallinen lohi, eurooppalohi ja – paradoksaalisesti – jalolohi), eikä villi kala, joka vaeltelee stressittömästi Atlantin vesillä. Sama koskee skotlantilaista lohta, joka eroaa norjalaisesta vastineestaan ​​vain alkuperämaan, mutta ei talteenottotavan suhteen. Isossa-Britanniassa luonnonvaraista lohta ei ole pyydetty kaupallisesti moneen vuoteen – kaikki tuotanto tulee tiloilta.

Se, että muualla maailmassa lohentuotanto ei ole parempaa kuin Skandinaviassa, todistaa se, että Norja soveltaa tällä alalla kaikkein tiukimmat määräykset. Ainakin näin väittävät Fridtjof Nansen Instituten asiantuntijat, jotka vertasivat samanlaisia ​​säännöksiä eri tuotantomaissa. Esimerkiksi Norjassa on korkeimmat rajoitukset… meritäiden lukumäärälle, joita viljeltyjen kalojen kehossa voi esiintyä. Tämä on yleinen ongelma lohitiloilla, ja yksittäisiä kaloja ruokkivien loisten määrä nousee usein satoihin.

Lohenviljelyyn liittyy monia muita patologioita. Amerikkalainen tutkiva toimittaja Catherine Collins ja Douglas Frantz omistivat heille heinäkuussa 2022 julkaistun kirjan nimeltä ”Salmon Wars: The Dark Underbelly of Our Favourite Fish”. Suppeampi keskustelu aiheesta löytyy pariskunnan Salon.comille antamasta haastattelusta.

Siinä toimittajat kuvailevat muun muassa, kuinka Nova Scotian maisema on muuttunut, kun kansainväliset yhtiöt ovat sijoittaneet lohiviljelmänsä sen lahdille kuuroina paikallisten asukkaiden mielenosoituksista.

– Nämä tilat ovat yksinkertaisesti kelluvia syöttölaitteita. Jokainen niistä koostuu yleensä kymmenestä muovihäkistä, joissa yhteensä jopa miljoona lohta pesii, Frantz kertoo.

Lohitilat aiheuttavat valtavaa saastumista. Yhden haastattelussa mainitun tutkimuksen mukaan yksittäisen tilan tuottamat ulosteet, rehujäämät ja kemikaalit vastaavat määrältään 65 000 asukkaan kaupungin jätettä.

”Erona on se, että kaupunkien jätevedet ja jätteet käsitellään ja prosessoidaan, kun taas maatilojen saasteet putoavat meren pohjaan ja muodostavat paksun myrkkykerroksen, joka vahingoittaa ekosysteemiä satojen vuosien ajan”, Frantz selittää.

Tilat sisältävät: loisten, sairauksien ja myrkkyjen lähde, jotka uhkaavat luonnonvaraista lohta, erityisesti joista valtameriin vaeltavia nuoria lohia. Vahinkoja pahentavat useat tapahtumat, joiden seurauksena lohet pakenevat häkeistään ja kelluvat leveisiin vesiin. Tämä puolestaan ​​edistää taudinaiheuttajien leviämistä. Maatiloilla käytetään valtavia määriä lääkkeitä tartuntojen estämiseen.

Vuonna 2022 kaksi maatilaa Etelä-Tasmaniassa käytti yli tonnin antibiootteja torjuakseen tautia, joka aiheutti tuhoa laumassa. Tuottajat tai paikallisviranomaiset eivät tiedottaneet yleisölle tästä tapahtumasta, vaikka asia tuli väistämättä ilmi.

Myös kaloille syötettävän rehun laatu on kyseenalainen. Norjalaisilla tiloilla lohi täytetään kuivilla pelleteillä, jotka on tuotettu muun muassa: Itämerestä – yhdestä maailman saastuneimmista meristä – pyydetystä kalajauhosta, jolla on huono yhteys valtamereen. Rehuun lisättävä vakiosäilöntäaine on etoksikiini. Jotkut tutkimukset osoittavat, että tämä yhdiste voi vahingoittaa DNA:ta ja maksaa.

On vaikea arvioida, miten ja missä määrin viljellyn lohen elinolosuhteet ja kalojen altistuminen torjunta-aineiden, antibioottien, rehun ja ulosteiden myrkkyille vaikuttavat kuluttajien terveyteen. Varmuuden vuoksi tätä ”herkkua” kannattaa nauttia kohtuudella ja on parempi tarkistaa sen lähteet. Se on myös hyvä idea korvata turvallisemmilta viljelylaitoksilta, meriltä (tosin ei välttämättä Itämereltä) tai valtameristä peräisin olevilla kaloilla.